Säännöt alamerkillä

Kuten kuuluukin, myös Spring Cupin aikana oli alamerkillä ajoittain ruuhkaa. Protestia huudettiin useammankin kerran, joista yksi johti jopa varsinaiseen protestikäsittelyyn. Myös täysin asiatonta huutelua esiintyi. Erityisen tervetullutta oli kuitenkin käsittelyn järjestäminen heti päivän kilpailuiden jälkeen komitean RIB-veneessä merellä. Kisan aikana oli myös toinen alamerkin protestitilanne, mutta se jäi käsittelemättä, koska käsittelyä ei pystytty järjestämään merellä. Sulavalla protestikäsittelyllä on siis väliä.

Kummankin protestin aiheena oli merkkitila ja tarkemmin se, kuinka paljon sitä saa ottaa. Protestin käsitelleen tuomarin sanoin tämä on yksi hankalimmista asioista tuomita. Ensimmäisessä tapauksessa merkkitilaa antaneen veneen kipparin mukaan sisemmän veneen, eli meidän Uhurun, ja merkin välissä oli ollut noin kolmen veneen leveyden verran tilaa siinä vaiheessa, kun oltiin merkin suojan puolella. Tapahtuman nähnyt kilpailukomitean jäsen vahvisti tämän näkemyksen ja käydyn keskustelun jälkeen protestilautakunta katsoi sen olleen liikaa.

Uhuru oli mukana myös mainitussa toisessa tapauksessa, mutta tällä kertaa todistajan osassa. Tilanteessa kaksi venettä oli kiertämässä yhtä aikaa alamerkkiä siten, että Uhurulla olimme aivan heidän perässään. Merkin kierron lopussa sisemmän veneen ja merkin väliin muodostui juuri sen levyinen rako, että uskaltauduimme Uhurulla työntämään keulamme siihen. Uloimman veneen kipparin näkemyksen mukaan tämä tarkoitti sitä, että hän oli joutunut antamaan liikaa merkkitilaa.

Tilanteet jäivät askarruttamaan minua sen verran, että päätin tutustua sääntöihin tarkemmin. Mitkä säännöt ovat voimassa alamerkin kierron eri vaiheissa? Tarkastelua varten jaoin merkin kierron karkeasti kolmeen vaiheeseen: lähestyminen, merkillä, poistuminen. Lisäksi keskityin vain First 31.7 -ratakisoissa käytettävään kryssi/lenssi-rataan ja kahden veneen tilanteisiin.

Ennen vaiheiden käsittelyä sananen peitosta. Peittoa arvioitaessa tulee huomioida sääntö 18.2(d): mikäli on kohtuullista epäillä, saiko vene peiton tai pääsikö se peitosta ajoissa, otaksutaan, että näin ei tapahtunut. Eli siis jos joku yrittää viime hetkellä saada sisäpuolisen peiton tai ulompana veneenä rikkoa sen, ei tilanteen katsota muuttuneen aiemmasta, ellei se tapahtunut riittävän selkeästi. Huutelun sijaan pitää siis tyytyä siihen tilanteeseen, joka oli vallitseva ennen vyöhykkeelle saapumista.

Merkin lähestyminen

First 31.7 kryssi/lenssi-kilpailuissa on tyypillisesti yksi alamerkki, joka kierretään vastapäivää. Mahdollisia kahden veneen tilanteita on siis neljä: ei peittoa, peitto – eri halsseilla, peitto – kummatkin styyralla, peitto – kummatkin paaralla.

Jos veneiden välillä ei ole peittoa vyöhykkeelle saavuttaessa, perässä olevan veneen täytyy antaa edessä olevalle veneelle merkkitilaa (sääntö 18.2 ”Merkkitilan antaminen” (b)) ja lisäksi, mikäli se päätyy sisäpuoliseen peittoon, antaa edessä olleelle tilaa purjehtia oikeaan suuntaansa (sääntö 18.2(c)(2)) niin kauan kuin veneet peittävät toisiaan. Huomatkaa muuten jälkimmäisen säännön ehto: jos perästä tullut vene ohittaa kokonaan merkkitilaan oikeutetun veneen, ei sen enää tarvitse antaa perässä olevalle tilaa purjehtia oikeaan suuntaansa (mutta täytyy edelleen antaa merkkitilaa, eli tilaa purjehtia merkille ja kiertää se oikealta puolelta).

Alamerkkitilanne styyra - paara. Kuva: Heikki Vesalainen.
Alamerkkitilanne styyra – paara. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Seuraava mahdollinen tapaus on se, kun vyöhykkeelle saavuttaessa oli peitto ja veneet ovat eri halsseilla. Tällöin aluksi päällimmäisenä sääntönä on voimassa sääntö 10 ”Eri halsseilla”, sekä sääntö 18.4 ”Jiippaaminen”. Sääntö 10 antaa styyran veneelle kulkuoikeuden, mutta sääntö 18.4. määrää, että sen tulee siitä huolimatta purjehtia oikeaan suuntaansa. Styyran vene saa siis pakottaa paaran veneen kauemmas merkiltä tehdäkseen itsellen tilaa pyörään käännökseen. Se ei saa kuitenkaan purjehtia pidempää reittiä, kuin mitä se olisi purjehtinut yksin merkkiä kiertäessä. Myös sääntö 18.2 on tässä tilanteessa voimassa, mutta koska sisempi vene on kulkuun oikeutettu, ei sillä ole vielä käytännön merkitystä. Ulompi vene ei tässä tapauksessa ole antamassa sisemmälle veneelle merkkitilaa, vaan väistämässä sitä säännön 10 nojalla.

Alamerkkitilanne styyra - styyra. Kuva: Heikki Vesalainen.
Alamerkkitilanne styyra – styyra.

Aivan vastaava tilanne on silloin, kun molemmat veneet lähestyvät alamerkkiä styyralla. Tällöin säännön 10 sijaan on voimassa sääntö 11 ”Samalla halssilla, peitto”. Muuten tilanne on vastaava ja sisempi vene saa lähestyä merkkiä siten, että käännöksestä tulee pyöreä. Ulompi vene ei tässäkään tapauksessa ole vielä merkkiä lähestyttäessä antamassa sisemmälle veneelle merkkitilaa (vaikka säännön 18.2 mukaan sen tulee sitäkin antaa), vaan väistämässä sitä säännön 11 nojalla.

Alamerkkitilanne paara - paara. Kuva: Heikki Vesalainen.
Alamerkkitilanne paara – paara.

Viimeinen tapaus on se, kun molemmat veneet lähestyvät merkkiä paaralla. Tällöin merkitsevimmäksi säännöksi nousee sääntö 18.2 ja toisaalta 11. Nyt säännön 11 nojalla ulompi vene saa pakottaa sisempää venettä kohti merkkiä, mutta kuitenkin niin, että sisemmälle veneelle jää merkkitilaa. Sisempi vene puolestaan ei ole oikeutettu ottamaan enempää tilaa, kuin se merkin kiertämiseksi tarvitsee. Vaikka ulompi vene saa vaatia sisempää venettä purjehtimaan mahdollisimman läheltä merkkiä käännökseen lähdettäessä, taktisesti tämä ei kuitenkaan ole välttämättä paras vaihtoehto. Jos kiertoon on lähdetty aivan merkistä kiinni, johtaa se väistämättä siihen, että kierron myöhemmissä vaiheissa ajaudutaan kauemmas merkistä. Tällöin perässä tulevat veneet saattavat päästä molempien kilpakumppanien sisäpuolelle.

Merkillä

Tilanne, jossa veneillä ei ollut peittoa vyöhykkeelle tultaessa on yksinkertainen: edessä ollut vene saa kiertää merkin melko vapaasti haluamallaan tavalla, eli purjehtia oikeaan suuntaansa.

Muuten kun molemmat veneet ovat jiipanneet paaran halssille merkkiä kiertääkseen, on sisempi vene väistövelvollinen säännön 11 nojalla. Ulomman veneen pitää puolestaan säännön 18.2(b) nojalla antaa sisemmälle veneelle merkkitilaa. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että ulompi vene saa vaatia sisempää venettä tekemään niin tiukan käännöksen kuin on vallitsevissa olosuhteissa mahdollista, kun venettä ohjaillaan ripeästi hyvän merimiestavan mukaisesti. Koska tässä kirjoituksessa vene on vakioitu, vallitsevat olosuhteet tarkoittaa kryssi/lenssi-radan alamerkillä lähinnä aallokkoa ja tuulta. Kovassa aallokossa tarvitaan enemmän tilaa, jottei vahingossa osuta poijuun.

Case 21 tarkentaa tätä toteamalla, että ulompi vene ei kuitenkaan saa vaatia sisempää venettä ohjailemaan epätavallisesti (”in an extraordinary or abnormal manner”). Jos siis ulompi vene on merkkiä lähestyttäessä pakottanut sisemmän veneen aivan poijun viereen, se ei voi valittaa siitä, että tämä kierroksen päätteeksi päätyy useamman veneen leveyden päähän poijusta. Firstin kääntösäde kun on kuitenkin aina suurempi, kuin suurimmankaan kisoissa käytetyn poijun säde. Lisäksi itsestäänselvää lienee kaikille se, että ulomman veneen kääntösäde on aina huomattavasti sisemmän veneen kääntösädettä suurempi, eli käännös loivempi.

Alamerkkitilanne - merkkitila. Kuva: Heikki Vesalainen.
Alamerkkitilanne – merkkitila.

Toinen tärkeä asia huomata on, että sisemmän veneen ei tarvitse ”omatoimisesti” purjehtia tiukempaa käännöstä, kuin mihin ulomman veneen reitti sen pakottaa. Jos ulommalla veneellä menee käännös pitkäksi tai se tekee pyöreän käännöksen, sisempi vene saa hyödyntää kaiken tilan, minkä ulompi vene sille antaa. Kuten muutenkin sääntöjen kohdalla, sisemmän veneen ei myöskään tarvitse arvata ulomman veneen aikomuksia (tai kuunnella ”nousee” huutoja), vaan sen täytyy ainoastaan reagoida tämän liikkeisiin. Lisäksi suuntaansa muuttaessa ulomman veneen täytyy antaa sisemmälle veneelle tilaa väistää (sääntö 16 ”Suunnan muuttaminen”). Tämä juuri tekee alamerkkitilanteiden tuomaroinnin hankalaksi. Ulomman veneen pitäisi jatkuvasti antaa sisemmälle veneelle (ja erityisesti sen perälle) tilaa kääntyä, mutta jos se antaa liikaa tilaa, sisemmän veneen ei enää tarvitsekaan jatkaa kääntymistä, vaan se voi hyödyntää syntyneen raon.

Merkin jälkeen

Merkin jälkeen purjehtiminen jatkuu normaalisti. On kuitenkin yksi kysymys, joka nousee usein esille: saako ulompi vene luffata oikeaa suuntaansa ylemmäs? Vastaus löytyy säännöstä 17 ”Samalla halssilla; oikea suunta”. Sen mukaan ohittava vene ei saa purjehtia oikeaa suuntaansa ylemmäs niin kauan, kuin veneet peittävät toisiaan (ellei se näin tehdessään purjehdi toisen perään taakse). Sääntö lakkaa pätemästä, jos veneet vaihtavat halssia tai peitto lakkaa.

Normaalin kryssi/lenssi-radan alamerkin jälkeen tämä tilanne voi olla voimassa vain yhdessä tapauksessa: peitto syntyi molempien ollessa paaran halssilla ja ulompi vene on ohittamassa. Tässä tapauksessa ulompi vene ei saa merkin jälkeen luffata. Muussa tapauksessa luffaaminen on sallittua sillä edellytyksellä, että merkkitilaan oikeutettu vene pystyy edelleen kiertämään merkin.

Teksti ja kuvat: Heikki Vesalainen

Tekstin ja kuvien sääntötulkinnat on tarkastanut kansallinen tuomari. Muun muassa alamerkin kiertoihin liittyviä sääntöjä ja tilanteita voit harjoitella sääntöpelin avulla.

Kommentoi

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s